Kirjoissasi antiikin historia herää henkiin kadehdittavan luontevasti. Mistä oma kiinnostuksesi antiikin historiaan lähti liikkeelle?
Vanhempani ovat kertoneet, että toinen nimeni Markus juontaa juurensa merkintään M Agrippa Pantheonin fasaadissa Roomassa. Roomalaisilla oli rajallinen määrä etunimiä, joten lukijalle oletettiin tunnetuksi, että M tarkoittaa Marcus. Vanhempani kävivät Roomassa 1965 ja minä synnyin 1966. Sain ehkä kiinnostuksen Roomaan jo syntymässä.
Vanhoista valokuvista näkee, että leikin lapsena roomalaista – oli kilpi, miekka, kypärä ja sukkahousut. Lapsuuteni kodista löytyi olohuoneen kirjahyllystä teoksia sellaisilta kirjoittajilta kuin Plutarkhos, Ksenofon, Caesar.
Oma kiinnostukseni antiikin historiaan juontaa juurensa niin syvälle lapsuuteeni, etten tunnista alkua. Olen ollut kiinnostunut antiikista niin kauan, kuin minulla on omia muistikuvia.
Monet ovat kiittäneet kirjojesi kerrontaa, jossa tapahtumat nähdään aikakauden ihmisten näkökulmasta, luontevasti heidän elämänsä puitteita kuvaten. Kuinka paljon panostat ”aidon” näkökulman löytämiseen? Ilmeisesti olet ainakin matkustanut Välimeren suunnalla aidoilla tapahtumapaikoilla.
Aikalaisen äänen tavoittaminen on ollut minulle kunnia-asia. Halveksun syvästi viihteellisiä tekeleitä, missä historia on vain kulissi, johon on viety moderneja toimijoita. Antiikkiin sijoittuvassa historiallisessa romaanissa olisi ihan yhtä uskottavaa kyseenalaistaa orjuus kuin nykyaikaan sijoittuvassa romaanissa tuskailla sitä vääryyttä, että koirilla ei ole äänioikeutta.
Arvomaailman peilaamisessa ehkä pisimmälle on viety Merikonsuli. Siinä päähenkilö kuvaa mitä suurimpana häpeänä sen, että voisi joutua tekemään työtä palkkaa vastaan. Sitä pidetään nykyään kuitenkin ihan normaalina.
Olen vuosien varrella käynyt paljon Välimeren rannalla, mutta en ole käynyt kaikilla kuvaamillani paikoilla. Joillakin paikoilla olen käynyt vasta kirjan ilmestymisen jälkeen. Paikalla käymisestä on etunsa, mutta toisaalta niin paljon on muuttunut, että joskus menneisyyden unikuva on helpompi loihtia väreihin ilman turhia rasitteita.
Merikonsuli on esikoisteoksesi, jonka tarkistit uutta sähkökirjalaitosta varten. Millaista oli palata ensimmäisen kirjasi pariin?
Kirjoitin Merikonsulin käsikirjoituksen vuosina 1992-1993 ja editoin sitä vuonna 1994. Kirja ilmestyi vuonna 1995. En ole koskaan lukenut paperista kirjaa, sillä viimeisin lukemani versio oli oikovedos joulukuussa 1994.
Oli varsin mielenkiintoinen kokemus palata esikoisromaanin tekstiin oikoluvun merkeissä loppuvuonna 2011. Toisaalta kaikki oli niin tuttua; pystyin miltei virke virkkeeltä yhä sanomaan, mikä on mistäkin historiallisesta lähteestä ja mikä on pelkkää fiktiota. Ja sitten kuitenkin, paluu esikoisromaanin kerrontaan avasi uuden näkymän. Minulle on sanottu, että olen kehittynyt kirjailijana ja myöhemmät teokseni ovat parempia kuin esikoinen, mutta päällimmäinen tuntemus Merikonsuliin paluussa oli se, että kyseessä on hemmetin hyvä kirja.
Tyranni on Merikonsulin itsenäinen rinnakkaisteos, joka avaa puunilaissotia hieman myöhemmältä ajalta. Kiinnostava hahmo on Arkhimedes, jolla on myös osuutensa tapahtumissa. Mitä hänen henkilöstään tiedetään?
Arkhimedes on Pyrrhoksen ohella eniten kirjojani yhteen liittävä hahmo. Arkhimedes esiintyy nuorukaisena teoksessa Arkhimedes syrakusalainen, keski-ikäisenä Merikonsulissa ja vanhuksena Tyrannissa.
Arkhimedes syrakusalainen on kokonainen kirja nuoren neron retkestä Egyptiin, mutta teoksen koko historiallinen tausta pelkistyy tietoon, että Arkhimedes kävi Egyptissä. Merikonsulissa Arkhimedes vilahtaa sivuhenkilönä ja kirjassa kuvattu suurlaiva on säilyneissä teksteissä kuvattu. Tyranni seuraa historiankirjoitusta hyvin seikkaperäisesti ja päättyy tilanteeseen: ”Älä sotke ympyröitäni.”
Antiikin historiasta riittää varmasti tarinan aihioita kirjailijoille myös tulevaisuudessa. Suunnitteletko itse uuden kirjan aloittamista?
Olen pitkään puntaroinut seuraavan kirjan aihetta. Vaihtoehtoja on ollut useita. Olen harkinnut täysin seikkailullista aihetta ja tunnetun historian dramatisointia.
Macin työpöydällä on kuvake, jonka nimi alkaa ’book8…’. Pitää varmaan kesällä aloittaa tuo tarina.
Olet ensimmäisiä useamman kirjan julkaisseita suomalaisia kirjailijoita, jonka tuotanto on nyt kokonaisuudessaan saatavilla e-kirjoina. Millaisia neuvoja annat kirjailijoille ja lukijoille, jotka vielä pohtivat e-kirjoja ja sähköistä julkaisemista?
On tosi hienoa olla edelläkävijöiden joukossa. Suomalaiset kirjailijat ja kustantajat ovat suhtautuneet hieman epäröiden ja hidastellen e-kirjojen tulemiseen, mutta minä uskon e-kirjan tulevaisuuteen. Minun koko tuotantoni esillepano e-kirjoina on lukijan kannalta hyvä, koska nyt kirjoihin voi halutessaan tutustua kronologisessa järjestyksessä. Minusta e-julkaisu pidentää teoksen elinkaarta.
Lukijoille annan neuvon, että Merikonsuli ja Tyranni ovat mahtavia historiallisia romaaneja, jotka antavat hienoja lukuelämyksiä sekä paperilla että lukulaitteella.
Muille kirjailijoille haluaisin tietysti antaa jonkun uskottavan tarinan siitä, että kannattaa pitää näppinsä erossa e-kirjoista. Tämä ei johdu siitä, etten uskoisi e-kirjojen menestykseen, vaan puhtaasti siitä, että markkinassa on edelläkävijoiden mukavampi olla, kun vastarannan kiiskit jupisevat muutosvastarinnan kourissa. Markkina on murroksessa ja asemat otetaan nyt. On niitä, jotka ovat mukana muutoksessa, ja niitä, jotka eivät ole.
Tutustu Jukka M. Heikkilän romaaneihin:
Lisätietoa: